Call us on 44 7700 900693

Etusivu » Blog » Suomalainen folkmusiikki

Suomalainen folkmusiikki

Se on folk, rauha ja rakkaus! Moni suomalainen nuorison edustaja ei tosin tähän huudahdukseen yhdy.

Suomalainen folkmusiikki

Harmi sinänsä, sillä folk on erittäin riemullista, energistä ja mukaansatempaavaa musiikkia. Sanoitukset ovat yleensä myös hyvinkin hilpeitä ja jopa hassuja. Toki folkmusiikkia löytyy ihan joka tunnetilaan, kuten mitä tahansa muutakin musiikkityyliä, mutta sanoisin, että se on silti varsin aliarvostetussa asemassa tänä päivänä. Muinainen kansanmusiikki oli hyvin vahvasti Kalevalaan pohjautuva ja koostui lähinnä runonlaulannasta. 1600-luvulla kehittyi niinkutsuttu Pelimannimusiikki, joka oli huomattavasti nopeatempoisempaa ja soittimina käytettiin kanteleen lisäksi harmonikkaa, viulua ja klarinettia. Uusi kansanmusiikki on vanhan ja uuden yhdistelmää. Saatetaan käyttää vanhanaikaista säveltää hyvin nykyaikaisten sanoitusten kera tai päinvastoin. Toisaalta voidaan hyvinkin pyrkiä jäljittelemään vanhan runonlaulannan sääntöjä ja hakea vaikutteita ja sanoituksia menneisyydestä. Monikaan ei ehkä nykyään osaa mainita lahjakkaita suomalaisia folkyhtyeitä, eikä radioiden soittolistoilla juurikaan enää kuulla iloista folkia. Sen sijaan suomalainen folk on saanut jalansijaa ulkomailla ja yhtyeet tekevätkin keikkaa enemmän toisaalla, kuin koto-Suomessa. Asetelma on hieman erikoinen, sillä Suomi-folkia voisi kuitenkin väittää meidän kansallismusiikiksemme. Uusimpana folk-tulokkaana pidetään neljän nuoren naisen perustamaa Tuuletar- yhtyettä. Naiset soittavat kansanmusiikkia yhdistettynä hip hop- tyylisiin biitteihin. Kiinnostavaa yhtyeessä on myös se, että he eivät lainkaa käytä instrumentteja vaan luovat musiikin pelkästään omaa ääntään käyttäen. Naisten energinen kokoonpano on voittanut myös muun muassa Etno- Emman vuonna 2017 ja vuotta aikaisemmin he nousivat kahdeksanneksi World Music Charts Europe- listalla. Samaisella listalla kärkipaikkaa pitää niin ikään suomalainen, Maria Kalaniemi. Suomalaisella folkilla menee siis varsin mukavasti ulkomailla, mutta miksi se ei saa suomalaisia innostumaan?

Lisää Folkia, kiitos!

1990- luvun alussa keikkalavoilla hurmasi Värttinä, joka pääsi rempseällä asenteellaan ihmisten suosioon. Sittemmin tunnetuksi ovat tulleet Tuulettaren ohella muun muassa aiemmin mainittu Maria Kalaniemi, kuten myös Maija Kauhanen, Pekko Käppi ja Frigg. Ei sovi myöskään unohtaa  Lauri Tähkä & Elonkerjuu- yhtyeen panosta suomalaisen folkin suurlähettiläänä. Heidän tyyliään luonnehditaan tosin enemmän folk rockiksi, mutta vanhoilta levyiltä löytyy hyvinkin kansanmusiikkimaisia piirteitä. Yhtye aloitti jo vuonna 1995 ja kiersivät folkmusiikki- festivaaleja pitkään ennen suuren joukon suosiota ja radiohittejä. Suomen Kansanmusiikkiliitto on aktiivinen järjestö, joka tiedottaa ajantasaisesti muun muassa Suomessa järjestettävistä kansanmusiikki-tapahtumista, aiheeseen liittyvistä kursseita sekä paljon muusta. Järjestö on ilmoittanut asiakseen kansanmusiikkialan kehityksen edistämisen sekä kansainvälisten yhteyksien hoitamisen. Tälläkin hetkellä heidän kotisivuiltaa löytyy “Folk-Suomi 2019”- esite, josta erittäin kätevästi käy ilmi useat tänä vuonna Suomessa järjestettävät folkmusiikki-tapahtumat. Yhdistyksen jäseneksi on helppo liittyä nettilomakkeella ja etuihin kuuluvat mm. neljästi vuodessa ilmestyvä Kansanmusiikki-lehti ja alennuksia kurssimaksuista.

Lisää Folkia, kiitos!

Suomalainen folk ei siis suinkaan ole kuollut ja kuopattu, vaan voi erinomaisen hyvin ja niittää myös kansainvälistä mainetta. Ulkomailla meitä suomalaisia pidetään ehkä hyvinkin eksoottisina ja siksi omaperäinen musiikkimme herättää muualla kiinnostusta ja ihailua enemmän kuin omien kansalaisten keskuudessa. Me suomalaiset saatamme kärsiä myös eräänlaisista ennakkoluuloista ja stereotypisestä ajattelusta. Rinnastamme helposti folkmusiikin vanhoihin pelimanneihin ja vanhanaikaisiin kanteleensoittajiin.Menneiden vuosien Värttinäkin keikkailee yhä, tosin ulkomailla. Kotimaan keikkalavoille ei ole juuri enää kutsua käynyt. Ovatko suomalaiset hylänneet folkin täysin vai ovatko markkinat päättäneet, ettei kansanmusiikki ole riittävän mediaseksikästä? Lisäisikö esimerkiksi radiosoitto folkmusiikin suosiota myös Suomessa vai romahduttaisiko moinen toiminta kuulijakannan täysin? Uskon ja toivon, että kansa janoaa enemmän folkia, mutta ei ehkä ole riittävän tietoinen nykyfolkin uusista tuulista ja lahjakkaista lupauksista. Enemmän folkia festareilla ja radioon!